Dv12, eli "Deeveri" on Suomen rautatiehistorian suurilukuisin veturityyppi (192 kpl) ja toiseksi suurilukuisin vetokalustotyyppi legendaarisen Dm7-kiskobussin, eli "Lättähatun" jälkeen (197 kpl, käytössä v.1955–1988). Vetureita valmistivat Suomessa vuosina 1963–1984 maan kaksi suurinta vetokalustovalmistajaa; tamperelaiset Lokomo Oy ja Valmet Oy. Lokomo valmisti vetureista 2501–2568 ja 2701–2760 parittomat numerot ja Valmet parilliset. Vetureista 2601–2664 jokainen on Valmetin valmistama.
Deeverit saivat alkunsa, kun alettiin suunnitella kelvollisiksi osoittautuneiden, vuosina 1958–1963 valmistettujen Dv11, Dv15 ja Dv16 -dieselvaihtovetureiden (ennen 1.1.1976 Vr11, Vv15 ja Vv16) pohjalta uutta diesellinjaveturia. 60-luvun alussa valmistettujen Dr12:n, eli "Hurun" ja Dr13:n, eli "Alstikan" (ennen 1.1.1976 Hr12 ja Hr13) osoittauduttua tehokkaiksi mutta aivan liian raskaiksi heikkokuntoisille ja kevytkiskoisille radoille (Dr12 n. 120t ja Dr13 n. 98t) tarvittiin veturia, jonka paino sallisi ajon sellaisillakin radoilla.
Dv12 -vetureiden lkm
vuoden alussa
         2500 2600 2700
1.1.1965  32    -    -
1.1.1966  49    -   12
1.1.1967  68    -   18
1.1.1968  68    -   37
1.1.1969  68    -   48
1.1.1970  68    -   48
1.1.1971  68    -   48
1.1.1972  68    -   57
1.1.1973  68    -   60
1.1.1974  68    -   60
1.1.1975  68   11   60
1.1.1976  68   20   60
1.1.1977  68   31   60
1.1.1978  68   41   60
1.1.1979  67   50   60
1.1.1980  67   50   60
1.1.1981  67   56   60
1.1.1982  67   56   60
1.1.1983  67   56   60
1.1.1984  67   62   60
1.1.1985  68   64   60
......................
1.1.2006  68   64   60
Vuonna 1963 syntyi Sv12, kevyt diesellinjaveturi, joka oli niin kevyt (n. 60t), että sillä oli mahdollista ajaa melkeinpä missä päin tahansa Suomen rataverkkoa. Sarjamerkinnässä iso kirjain ilmaisee käyttötarkoituksen, joka tässä tapauksessa on 'sekaliikenne' (muita: H=henkilöliikenne, T=tavaraliikenne, V=vaihtotyö). Pieni kirjain ilmaisee akselipainoa (k=kevyt, v=väliraskas, r=raskas). Numerolla erotettiin samantyyppiset veturisarjat toisistaan.
Ensimmäiset 32 veturia saivat numerot 2501–2532 ja nämä sijoitettiin Oulun varikolle, josta nämä uudet kevyet veturit hoitivat tavaraliikennettä radoilla, joille etelämpänä käytössä olleilla raskailla dieselvetureilla ei ollut suuren painonsa takia mitään asiaa. Höyryvetureiden ollessa 60-luvulla vielä täysissä voimissaan, oli pohjoisessa normaalia tavata tavaraliikenteeseen tarkoitettu väliraskas höyryveturi Tv1 tavarajunan kaksinvedossa Sv12-veturin kanssa. Sv12-sarjaa valmistettiin vielä 36 veturia, eli yhteensä 68.
Vuonna 1965, Sv12-veturista saatujen hyvien kokemusten perusteella alettiin valmistaa toista vastaavanlaista sarjaa, vaikka Sv12-vetureiden valmistus oli vielä kesken. Uudet vastaavanlaiset dieselveturit saivat sarjamerkinnän Sr12 ja numerot 2701–2712. Numeroissa hypättiin 2600-luvun yli siltä varalta, että Sv12-vetureita tilattaisiin 100 tai enemmän. Uudet veturit olivat pääosin samanlaisia Sv12-vetureiden kanssa. Merkittävimpinä ulkoisina eroina Sv12-vetureihin oli tikkaiden puuttuminen ohjaamon toisesta päädystä ja suuremmat pakoputkisuojukset, jollaiset tarvittiin veturiin asennettua höyrynkehitintä varten. Höyrynkehitintä käytettin puukorillisten henkilövaunujen lämmitykseen. Koska nopea dieselveturikyyti ja samalla lämmitys puuvaunuissa olivat tuohon aikaan luksusta, oli selvää, että ensimmäiset Sr12-veturit sijoitettiin Helsingin varikolle ja loput Sr12:t aluksi muiden etelän kaupunkien varikoille.
Sr12-vetureita valmistettiin ensin vuosina 1965–1968 48 veturia ja muutaman vuoden tauon jälkeen vielä vuosina 1971–1972 12 aiempaa isommilla "punavaloilla" (loppuopastinvalot) varustettua veturia.
Sr12-vetureiden ollessa vuosina 1968-1971 "valmistustauolla", oli Lokomon mahdollista valmistaa näiden kahden dieselveturityypin pohjalta 24 raskasta vaihtoveturia, jotka suunniteltiin käytettäviksi suurilla ratapihoilla ja erityisesti laskumäissä. Nämä veturit saivat sarjamerkinnän Vr12 ja kaksi vakituista lempinimeä; Seepra ja Viirukukko, joista molemmat on johdettu vaakasuorista raidoista veturin maalauksessa. Perusrakenteeltaan Vr12 ei paljon poikennut Sv12- ja Sr12-vetureista. Merkittävimmät erot olivat ohjaamon sijainti keskemmällä runkoa, telit sekä konesuojien luukut ja säleiköt. Veturi suunniteltiin vain vaihtotöihin, joten sen suurin nopeus on vain n. 75 km/h ja siksi sitä näkee harvoin linja-ajossa.
Vuoden 1972 lopussa VR:llä oli 16 Vr11-, 58 Vv15-, 28 Vv16-, 68 Sv12-, 60 Sr12- ja 24 Vr12-veturia, eli yhteensä 254 keskiohjaamollista dieselveturia. Kevyitä dieselvetureita kuitenkin tarvittiin linja-ajoon lisää, joten VR tilasi Valmetilta 20 Sv12-veturia. Nämä ensimmäiset 20 veturia valmistuivat vuosina 1974–1975 ja saivat sarjamerkikseen poikkeuksellisesti Sv12J (J=järjestelyveturi), sillä näihin uusiin vetureihin otettiin mallia Sv12/Sr12-vetureiden lisäksi Vr12-vetureista, joten näissä oli aiempia Sv12/Sr12-vetureita paremmat järjestely- ja vaihtotyöominaisuudet. Uudet Sv12J-veturit aloittivat ylihypätyn 2600-luvun numeroiden käytön ja saivat numeroikseen 2601–2620.
Sarjamerkkiuudistus
1.1.1976
Hr12  -> Dr12
Hr13  -> Dr13
Sr12  -> Dv12
Sv12  -> Dv12
Sv12J -> Dv12
Vr11  -> Dv11
Vr12  -> Dr14
Vv15  -> Dv15
Vv16  -> Dv16
Kevyitä diesellinjavetureita tarvittiin edelleen lisää, sillä höyryvetureita alettiin 1970-luvulla poistaa käytöstä urakalla ja raahata suurina nippuina kriisivarastoihin Ohenmäelle, Lievestuoreelle ja Kumisevalle. VR:n täytyi tilata vielä yhteensä 44 Sv12J-veturia korvaamaan käytöstä poistetut höyryveturit. Nämä eivät kuitenkaan saaneet sarjamerkikseen Sv12J:tä, sillä 1.1.1976 otettiin käyttöön uudet sarjamerkinnät, joissa iso kirjain tarkoitti nyt käyttötarkoituksen sijaan käyttövoimaa (D=diesel, S=sähkö). Tuore 30 veturin erä sai siis sarjamerkikseen Dv12. Kaikki Sv12-, Sv12J- ja Sr12-veturit liitettiin Dv12-sarjaan.
Vuonna 1977 päätettiin kokeilla uuden tekniikan soveltumista vetureihin ja koekaniineiksi otettiin vuonna 1978 Dv12 2501 ja Dr12 2239. Dv12 2501 muutettiin sähkökäyttöiseksi, jolloin Tampella M.G.O. Diesel -moottori vaihtui Strömbergin oikosulkumoottoriin. Veturin sarjamerkintä ja numero muuttuivat Sv1 3201:een. Dr12 2239 puolestaan sai Wärtsilän valmistaman laivan apumoottorin ja muuntautui Dr15 2439:ksi. Molemmat valmistuivat konepajalta 1980 ja olivat nyt väriltään koekalustolle tyypillisiä keltamustia entisen punainen-kerma/valkoinen -yhdistelmän sijaan. Vuonna 1984 kokeilut lopetettiin ja Sv1 3201 palautettiin Dv12 2501:ksi. Dr15 2439 hylättiin. Dv12 2501 sai takaisin dieselkäyttöiseksi muutettaessa samanlaisia osia, kuin mitä 2600-Deevereissä on. 2501:n paluun jälkeen Dv12-vetureita oli ja on edelleenkin yhteensä 192 kappaletta.
Veturit ovat kokeneet melkoisia muutoksia sen jälkeen kun viimeinen yksilö yli 20 vuotta sitten tuli tehtaalta ulos. Ennen vanhaan tavalliset etupäänmerkit, eli "tikkarit" (muistuttavat klassisia punavalkoraidallisia tikkareita) hävisivät lähes kokonaan Dv12-vetureiden keulilta 1970-luvulla mutta vasta 1980-luvun alussa ne poistettiin lopullisesti.
1980-luvulta alkaen on kaikkiin vanhan ruuvikytkimen omanneisiin vetureihin vaihdettu SA3-kytkin, jollainen oli kokeiltavana veturissa 2551 jo vuosina 1969-1972.
1990-luvulla alettiin aktiivisesti korvaamaan Dv12-vetureiden vanhanmallisia keulanumeroita (ns. "höyryveturifontti", vetureissa 2501-2568, 2601-2620, 2701-2760) konepajakorjausten yhteydessä uudenaikaisemmilla fonteilla. Vuoteen 2004 mennessä oli lähes kaikista 2700-sarjan vetureista keulanumerot vaihdettu ja 2600-sarjastakin enää 2619:ssa oli vain toisessa päässä höyryveturifontti. 2500-sarjan vetureissa höyryveturifonttia näkee vielä suht runsaasti mutta nekin häviävät parhaillaan käynnissä olevan saneerausprosessin yhteydessä.
1990- ja 2000-lukujen vaihteessa 2600- ja 2700-sarjan Dv12-veturit on saneerattu mm. parantamalla kuljettajan ergonomiaa sekä lisäämällä ohjaamon katolle ilmastointilaite, joka kierrättää hytin sisäilmaa.
Saneerattu Dv12 2559 Jyväskylässä 7.10.2005
Saneerattu Dv12 2559
Jyväskylä 07.10.2005
Vuodesta 2004 (protosaneeraus veturille 2524 vuonna 2003) on alettu myös 2500-sarjan vetureita saneeraamaan. 2500-sarja saneerataan ikänsä takia 2600- ja 2700-sarjaa perusteellisemmin. Myös 2500-sarjan veturit ovat saaneet saneerauksessa ilmastointilaitteen. Ohjaamossa merkittävin muutos on perinteisen tehonsäätöpyörän korvaaminen eräänlaisella "joystickilla". Ulkoapäin nämä saneeratut tunnistaa parhaiten vaaleista raidoista vanhan kermansävyn sijaan, harmaasta katosta sekä VR-logosta ohjaamon kyljessä. Kylkinumerot ja valmistajanlaatta on siirretty logon tieltä ohjaamon kyljen vasempaan reunaan.
Vanhimmat Dv12-veturit ovat palvelleet jo yli 40 vuotta. Vanhimpia yksilöitä saneerataan tai on jo saneerattu, joten sarja tulee todennäköisesti säilymään vielä ainakin seuraavat 15 vuotta, rikkoen aiemmat Suomen moottorivetureiden käyttöikäennätykset.
Lähteet:

Resiina 2/1995
www.vaunut.org
Omat havainnot
Päivitetty 06.07.2006


Valid HTML 4.01 Transitional Valid CSS!
 
JP Halonen, jp.halonen(a)dv12.tk